Sadan prosentin vastuulla

On taas se aika vuodesta, kun maailma täytyy saada valmiiksi ja hommat ns. pakettiin, jotta seuraava vuosi voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Moni meistä pysähtyy vuodenvaihteessa pohtimaan, mitä kaikesta jäi käteen ‒ missä onnistuttiin ja missä ei. Toisaalta pohdimme samalla, mitä asioita voisi tulevana vuonna tehdä paremmin.

On toki mielenkiintoista kelata mennyttä ja ottaa siitä oppia tulevaan, mutta vielä tärkeämpää olisi pysähtyä useammin nykyhetkeen. Jokaisella arjen valinnallamme on vaikutusta tulevaan. Kaikki tekemisemme ja tekemättä jättämisemme vaikuttavat jollakin lailla siihen, miltä maailmamme näyttää huomenna itse kullekin.

Myönnän, että edellä mainittu unohtuu usein allekirjoittaneeltakin. Tätä kirjoittaessani pohdin asiaa myös oman toimintani kautta ja kysyn, miten hyvin itse ymmärrän valintojeni seuraukset. Kannanko niistä aina täyden vastuun?

Olemme STULissa puhuneet viime aikoina paljon sadan prosentin vastuun kulttuurista ja siitä, mitä se voisi konkreettisesti tarkoittaa työyhteisössämme ja toisaalta koko sähköistysalalla. Ratkaisevaa ajatuksessa on se, että jokainen yksilö – minä ja sinä – teemme vilpittömästi joka hetki parhaamme ja autamme toisiamme, jotta yhteinen tavoitteemme toteutuisi.

Sanotaan, että joulu on antamisen aikaa. On ihana ilahduttaa läheisiä ja ystäviä lahjoilla ja teoilla. Kohdata ja viettää yhteistä arvokasta aikaa, josta jää arvokkaita muistoja. Tehdään se ja otetaan vielä uudenvuodenlupauksena mukaamme ensi vuodelle ajatus sadan prosentin vastuusta. Tiedostetaan, että kaikella tekemisellämme on oma vaikutuksensa yhteiseen – toivottavasti hyvään.

Rauhallista joulua toivottaen,

Marko Utriainen