Hintaa vai laatua?

5.6.2019



Sähköala-lehden päätoimittaja Olli-Heikki Kyllönen


Kaikessa hankintatoiminnassa ja erityisesti julkisissa hankinnoissa jatkuu loppumaton keskustelu siitä, että laatu pitäisi kriteerinä nostaa hinnan rinnalle tai jopa ohitse hankintapäätöksiä tehtäessä.


Yleisen keskustelun tasolla asiasta vallitsee kohtuullinen yksimielisyys, ja tätä tukevat kirjaukset löytyvät jopa viimeksi pari vuotta sitten uudistetusta, julkisia hankintoja koskevasta laista. Yksimielisyys kuitenkin loppuu jokseenkin heti, kun periaatteita aletaan kääntää käytäntöön yksittäisissä hankinnoissa.

Ensimmäinen ongelma tulee tilaajilla, kun he alkavat määrittää laadullisia kriteereitä. Kysymys on siitä, mitä kriteereitä ja painokertoimia käytetään, ovatko kriteerit poissulkevia vai ”pisteitä” antavia, miten kriteerit määritetään ja miten tarjoajien vastaavuus asetettuihin kriteereihin todennetaan.

Tässä onkin auennut markkinaa monenkirjaville konsulteille tarjouskyselyjen laadinnassa ja myös urakoitsijapuolella panostetaan lisääntyvästi siihen, että tarjouksiin osataan kirjoittaa asiat siten, että laatupisteet maksimoituvat ja kriteerit täyttyvät. Iso ongelma on, että usein kyselyt eivät määritä kriteereitä oikeasti laatua parantaen ja toisaalta tarjouksissa ”hyvällä kynällä” saadaan aikaan enemmän ”laatua” kuin itse yrityksen todellisella laaduntuottokyvyllä.

Urakoitsijoiden puolella taas vallitseva käsitys usein on, että kyllähän tilaajan pitäisi tietää, että oma yritys tekee hyvää laatua ja kilpailijat vastaavasti eivät.

Laatujärjestelmien, sertifikaattien ynnä muiden hankintaa osaamisen todentamiseksi pidetään turhana byrokratiana ja kustannuseränä. Suorastaan hävyttömänä pidetään tilaajien vaatimusta nimetä jo tarjousvaiheessa projektille avainhenkilöt, joilla on todennettua osaamista vaativien kohteiden toteuttamisesta. Referenssien ja taloudellisen vakavaraisuuden vaatimista taasen pidetään hyvänä, jos omalla yrityksellä näitä löytyy ja vastaavasti jos ei löydy, niin kyseessä on törkeä kilpailun rajoitus ja alalle tulon ja yrityksen kasvun este.

Tavalla tai toisella pitäisi saada aikaan suosituksia siitä, millaisia laadullisia kriteereitä käytetään missäkin kohteissa ja miten kriteerien täyttyminen voitaisiin osoittaa. Oikein laadittuna tällaiset suositukset ja niiden käyttö helpottaisivat tilaajien toimintaa ja ohjaisivat myös yrityksiä kehittämään omaa laaduntuottokykyään. Tie on pitkä, mutta matkalle pitää lähteä rohkeasti.